Siirry pääsisältöön

Tekstit

Hyväksyin transsukupuolisuuteni, kun lakkasin esittämästä aseksuaalia

Määrittelin itseni pitkään aseksuaaliksi, koska yritin viimeiseen asti tukahduttaa sukupuolidysforiani ja oppia olemaan nainen - osittain muiden mieliksi, mutta vielä enemmän puhtaasti itseäni varten, sillä uskoin tämän olevan helpompi ratkaisu. Helpompi siinä mielessä etten joutuisi tulemaan koskaan kenellekkään kaapista, ei tarvitsisi lähteä transtutkimuksiin ja voisin vaan jatkossakin hukuttaa itseni paskaduuniin ja feikata ettei tässä mitään - se keino, jolla parhaiten osaan käsitellä eli sivuuttaa helvettiin kaikki minua häiritsevät tuntemukset sen sijaan, että puhuisin niistä jonkun kanssa tai edes pyörittelisin asiaa itsekseni mielessä. Koska tein töitä alalla, joka on tunnettu niin asiakkaiden kuin työnantajienkin puolelta nuorten seksuaalisesta ahdistelusta sukupuolesta riippumatta, täysin tunteettomaksi palikaksi heittäytyminen auttoi tappamaan ihmisissä kaiken romanttis-seksuaalisen kiinnostuksen minua kohtaan jo ensikättelyssä.

En nyt yritä väittää aseksuaalien olevan tunt…
Uusimmat tekstit

Vähiten kaipaan minkäänlaista sääliä tai maallikkojen psykoanalyyseja

Blogiani lukeva tietää uusimman postauksen auki klikkaessaan etten tälläkään kertaa sensuroi juuri mitään mitä sanottavana on. Olen alusta asti jo blogin perustamisvaiheessa päätynyt ratkaisuun puhua arkaluontoisistakin asioista niin tarkasti kun niistä voikaan vaan kertoa, toki anonyymiteetin suojassa. Arvostan siviilielämääni sen verran etten näe tarpeelliseksi pitää blogia kuin näyteikkunaa itsestäni kaiken nykyisen henkilöbrändäyspaskan keskellä. En myöskään kaipaa blogiini mitään sisältövaroituksien kaltaista pumpulihöttöä, joka todellisuudessa läväyttää kaikki traumatisoivat termistöt kerralla lärvin eteen, jos sattuu olemaan herkempi persoona. Miksi sitten kirjoitan henkilökohtaisuuksista, joista suurin osa perustuu omaan elämänkokemukseeni? Klisee, haluan kertoa stooreillani siellä juuri sinulle, että jos yhtään samankaltaista settiä olet koskaan kokenut niin et ole yksin. Tai sitten saan kiksejä kusiaispesään sohimisesta, jotta voisin olla varma, että tälläkin hetkellä siellä…

Sielunhoitoterapia, jota en koskaan pyytänyt ja muuta faktaa 2010-luvun eheytyshoidoista

Paljon puhutaan transsukupuolisuutta ja yleisestikin LGBT+-yhteisöä käsitellessä eheytyksestä ja siitä kuinka valitettavan yleistä se on edelleen. Omien kokemusten mukaan eheytys voi olla kahdentyyppistä - joko heti eheytykseksi tunnistettavaa aggressiivista toimintaa tai sitten niinkin hienovaraista, välittämiseksi ja huolenpidoksi naamioitua ettei sitä välttämättä osaa tunnistaa kuin vasta tapahtumien jälkeen. Pahimmassa tapauksessa vasta siinä vaiheessa, kun henkisesti olet jo aivan paskana ja et edes itsekkään käsitä mistä olosi edes johtuu. Kun henkinen paranemisprosessi käynnistyy tai on jo hyvässä vaiheessa, oivallat vasta siinä kohtaa mikä on koko ajan ollut taustalla.

On ihmisiä ketkä eivät tunnista eheytystä väkivallaksi ja eheytyshoidoista puhuttaessa teilaavat koko käsitteen vetoamalla ettei tuollaista ole olemassakaan ja jos koskaan on ollutkin niin se on mennyttä eikä kukaan enää lukitse toisinajattelijoita vankimielisairaaloihin tai yritä eheyttää homoja ja transsukupuo…

Detransitioitujien ihannointi kilpailee vastenmielisimmän sosiaalipornon ja vaihtoehtototuuden määritelmistä

Kiinnostava aihe ettenkö sanoisi ja senhän te jo tiedättekin, ketkä olette blogiani seuranneet. Detransitioon kuten transitioonkin ei ole olemassa yhtä ainoaa syytä. Tosin siinä missä transitiossa tavoitellaan apua (huom: apua, ei ratkaisua) elämänmittaiseen tragediaan nimeltä transsukupuolisuus, detransitio on edellämainittua jo itsessään. Päätös detransitioitua on henkilökohtainen ja aikuisella yksilöllä on siihen oikeus ihan yhtä lailla kuten avunsaantiin transitioitumalla. Se mitä kieltäytyn katsomasta läpi sormien, on tämän suunnan valinneen kyynistyminen ja suoranainen viha koko ympäröivää maailmaa kohtaan - miksi kukaan ei estänyt aikanaan häntä tekemästä itselleen mitään peruuttamatonta?

Ketään syyllistämättä, en voi kun todeta ettei kyseessä ole mikään muu kuin meidän ihmisten primitiivinen, lajille ominainen tapa nähdä virheet kenessä tahansa muussa vaan ei koskaan itsessään. Jos näin ei yksilön anneta tehdä, hän kansankielellä flippaa.

"Olemisen sietämätön keveys"…

Safe space-ajattelumallista on turvallisuus kaukana

Aihe muistui mieleeni sattumalta, kun muistelin ensimmäisiä käyntejäni transsensitiivisessa terapiassa keväällä. Kerroin aikaisemminkin täällä kuinka psykologin kanssa tuli ensimmäisellä keskustelusessiollamme puheeksi erilaiset LGBT+-yhteisön edustajille tarkoitetut vertaistukiryhmät ja varsikin erikseen transsukupuolisille tarkoitetut tapaamiset. Psykologi yllättyi aidosti, kun nostin esiin huoleni Transtukipisteen nimenmuutoksesta Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseksi, niin naurettavalta yksityiskohtaan takertumiselta kuin se saattanee vaikuttaakin. Puhuin kuinka nimenmuutos sattui astumaan voimaan kannaltani paskimpaan mahdollisimpaan ajankohtaan - pitkän joopas eipäs-harkinnan ja skeptisyyden jälkeen aloin tosissaan harkitsemaan jospa sitä voisin tsekata mitä mestalla on tarjottavana kaltaiselleni jäbälle, joka nyt vaan sattuu olemaan trans ja kaipaa lähinnä aikuisemman aikuisen tukea stressaavassa elämänvaiheessa.

Aukioloaikoja tarkistaessa äkkäsin nimenmuutoksen ja kelail…